Kirkot

Seitsemän kirkon reitti

Suomen vanhimpaan matkailureittiin ”Seitsemän kirkon reittiin” kuuluu Askaisten, Lemun, Maskun, Merimaskun, Nousiaisten, Naantalin ja Raision kirkot.

Askaisten kirkko

Askaisten kirkko

Askaisten uusklassista tyyliä edustavan kirkon rakennutti Louhisaaren kartanon omistaja kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Fleming vuonna 1653 Louhisaaren kartanon kappelikirkoksi. Louhisaari oli myöhemmin pitkään Mannerheim-suvun omistuksessa, ja myös marsalkka Carl Gustav Mannerheim on syntynyt siellä. Hautausmaalla on Mannerheim-suvun hautakappeli.

Askaisten kirkko

Toimii myös tiekirkkona kesäaikoina!

Lemun harmaakivikirkko

Lemun keskiaikainen, Pyhälle Olaville pyhitetty harmaakivikirkko on rakennettu 1450-luvulla. Lemu on aikonaan ollut osa Nousiaisten suurta muinaispitäjää, Josta se erkani omaksi hallinto- ja kirkkopitäjäksi jo keskiajalla. Kun vanhaan emäpitäjään nousi piispakirkko, pystytettiin Lemuun myös oma Olaville pyhitetty pyhäkkö.

Toijaisten mäelle nousi ensin pieni puinen kappelikirkko ilmeisesti jo 1200-luvulla, jolta ajalta kirkossa voit nähdä vanhan krusifiksin ja kastemaljan. Sitten 1300-luvulla rakennettiin kivestä pieni kappeli, joka toimii nykyisin sakastina. Sen viereen pystytettiin 1430-luvulla komea, keskikiaikainen kivikirkko osin aatelisten varoilla ja osin rahvaan raadannalla.

Lemun kirkko

Kirkossa on useita harvinaisuuksia, kuten ainoana maamme kirkoissa Mauno Särkilahden (Stjernkors) vaakuna, Martti Lutheria esittävä maalaus, vanha raamattu sekä merkintä Marsalkka Mannerheimin osallistumisesta rippikirkkoon. Kirkon viirissä vuosiluvut 1380, 1450 ja 1959. Alttaritaulu on Von Beckerin maalaama Ylösnousemus vuodelta 1880.

Maskun harmaakivikirkko

Maskun ensimmäinen kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinenkin; sen rakennusvuosisadasta ei ole tarkkaa tietoa. Maskusta ja Maskun seurakunnasta on maininta paavin kirjeissä vuosilta 1232 ja 1234.

Maskun harmaakivikirkko

Ensimmäinen kirkko on ollut puinen ja se rakennettiin Maskun pitäjän viimeisen pakanallisen kalmiston kupeeseen Raatomäelle.
Nykyisen kirkon iästä on kaksi tulkintaa.

Vanhemman tutkimuksen mukaan v.1300 tienoilla maskulaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin kivikirkon rakentamiseksi ja tehneet ensimmäisenä vaiheena kivisen sakariston, toisena vaiheena luultavimmin 1320- tai 1330-luvulla harmaakivisen runkohuoneen ja kolmantena vaiheena 1400-luvun jälkipuoliskolla kirkkoa on täydennetty tiiliholveilla, tiilisillä päätykolmioilla ja harmaakivisellä asehuoneella (ks. Suomen Kirkot II, 1961 ss.143–174).

Uudempi tutkimus ajoittaa kirkon 1400-luvun lopulle (ks. Markus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot 2007). Vanhasta puukirkosta on tuotu nykyiseen kirkkoon kolme esinettä: puinen Johannes Kastajan patsas(1200-l.), kalkkikivinen kastemalja ja alttarilla oleva krusifiksi(kotimainen, 1400-l). Kirkko on pyhitetty Johannes Kastajalle ja Pyhälle Ursulalle. Kirkko on yksilaivainen, neliholvinen. Holveissa on koristemaalauksia 1600-luvulta. Kirkko on sisältä 25,5 m pitkä ja 8,7 m leveä; sivuseinien korkeus on 5,8 m.

Kirkkoherranvirasto
Maskuntie 73, 21250 Masku
Toimistosihteeri Päivi Kummila
Puh. 02 4348 400
Avoinna: ma–pe klo 9–12